"Tuikahti tulikipuna, putosi punakeränen." Kalevalan kulttuurihistoria
Kalevala taiteessa
 

Musiikissa

Mikään muu maailmankirjallisuuden kansalliseepoksista ei ole hedelmöittänyt musiikkia yhtä suuressa määrin kuin Kalevala – miksi?

”Se on -- musiikkia kaikki, teema ja muunnelmia.”
– Jean Sibelius kirjeessään Aino Järnefeltille joulukuussa 1890.

Pekka Halonen, Väinämöisen soitto, 1897. Kuvalähde: Kalevalaseura
sivulue lisää

Kirjallisuudessa

Kohtasiko Lönnrot matkoillaan sanataiteilijoita, runoilijoita?
Miksi Kalevala ei saanut kaunokirjallisia sovelluksia kovinkaan nopeasti?
Miten kalevalaisia teemoja käsitellään toisaalta 1890-luvun, toisaalta 2000-luvun proosassa?
Mikä on runoilijan ja runomitan suhde?

Eino Leinon runoelma Tarina suuresta Tammesta ilmestyi 1896 (WSOY).  Kuvalähde: SKS kirjallisuusarkisto
sivulue lisää

Kuvissa

Millainen parta Väinämöisellä on?
Minkä värinen on Kullervon rekeä vetävä hevonen?
Mitä Ainolla on päällään?
Hymyileekö Lemminkäinen?
Miltä sampo näyttää?

Rudolf Åkerblom (1849-1925), Väinämöisen soitto, 1885. Kuvalähde: Kalevalaseura, kuva Johnny Korkman

Kuvat mielessämme syntyvät kuvista, joita näemme ympärillämme. Vaikka runonlaulaja jättäisi kertomatta Kullervon hevosen värin, maalari ei voi maalata hevosta, joka ei ole minkään värinen. Kuvataide tarvitsee yksityiskohtia, värejä, esikuvia. Niinpä jokainen yritys kuvata kalevalaista maailmaa tarkoittaa samalla sen tulkintaa, ja jokaisella kuvallisella tulkinnalla on kulttuuriset, historialliset ja poliittiset kytköksensä.

sivulue lisää

Näyttämöllä

Miksi Kalevala-aiheiset draamat keskittyvät useimmiten Lemminkäiseen tai Kullervoon?

Simo Kellokumpu, Insomnia-koreografia. Kuvalähde: Jenni Nurminen /KKA

Näyttämötaiteen juuret ovat uskonnossa, rituaalissa. Myös Kalevalassa on vahva ritualistinen juonne. Ei siis ole ihme, että ne vetävät toisiaan puoleensa – eikä sekään, että kirjallisen eepoksen ja auditiivis-visuaalisen draaman kohtaaminen ei aina ole käynyt kitkattomasti.

sivulue lisää

Elävissä kuvissa

Mitä tekemistä Kalevalalla on suomalaisen elokuvan synnyn kanssa?
Miksi Kalevalaa ei filmattu suurten tuotantoyhtiöiden kultakaudella?
Onko Kalevalan filmaaminen ”kerrassaan mahdottomuus”, kuten kuvanveistäjä Emil Wikström kerran totesi?

Elokuvasta Häidenvietto Karjalan runomailla, 1921. Kuvalähde: Kalevalaseura

Vaikka Kalevala onkin ollut itsenäisyyden ajan tulkituimpia kirjallisia teoksia Suomessa, sen elokuvallistamisen historia on katkelmallinen. Kalevalan filmatisoinneissa ja toteutumatta jääneissä filmaushaaveissa on lähes yhdeksän vuosikymmenen aikana kuljettu pitkä matka kansatieteestä ja kansallisesta epiikasta ensin ylikansalliseen ystävyystuotantoon, sitten tieteisfiktioon ja kansainväliseen toimintafantasiaan. Ehkä valkoisella kankaalla sittenkin, toisen kuvanveistäjän Alpo Sailon sanoin, ”kaikki on mahdollista”?

sivulue lisää

"Tuikahti tulikipuna, putosi punakeränen." Kalevalan kulttuurihistoria