Vuosikirjan historia

Vuosikirjan historia

Kalevalaseuran ensimmäinen vuosikirja ilmestyi Kalevan päiväksi 1921. Kirjan ulkoasun suunnitteli seuran varapuheenjohtaja Akseli Gallen-Kallela.

Ensimmäisen vuosikirjan kustansi Otava, vuosina 1922–1978 WSOY ja vuodesta 1979 alkaen kustantajan on ollut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kalevalaseuran vuosikirja löysi pian sijansa kansallisten tieteiden piirissä Virittäjän ja Kotiseudun rinnalla. Vuosikirja on tarjonnut monelle nuorelle tutkijalle ensimmäisen mahdollisuuden tieteellisen artikkelin julkaisemiseen. Useat varttuneet tutkijat ovat julkaisseet osia tai ensimmäisiä luonnoksia myöhemmin ilmestyneistä laajoista tutkimuksistaan. Pääosa vuosikirjan artikkeleista on kuitenkin ainutkertaista primaaritutkimusta.

Kalevalan ja kansanrunouden tutkimus ovat olleet keskeisellä sijalla vuosikirjassa, mutta myös kansatiede, kielitiede, kirjallisuuden tutkimus, arkeologia ja uskontotiede ovat saaneet sijansa. Kirjoittajia on kahdeksisen sataa. Heistä mainittakoon mm. Martti Haavio, Sulo Haltsonen, Uno Harva, Lauri Honko, T. I. Itkonen, Väinö Kaukonen, Seppo Knuuttila, Matti Kuusi, Heikki Laitinen, Otto Manninen, Aulis Oja, Onni Okkonen, Veikko Ruoppila, Väinö Salminen, E. N. Setälä, Anna-Leena Siikala, Hannes Sihvo ja Pertti Virtaranta.

Varsin pitkään vuosikirjat kostuivat eri alojen tutkijoitten vapaavalintaisista artikkeleista. 1970-luvun alussa alettiin vuosikirjoja rakentaa tiettyjen teemojen varaan. Ensimmäisen teemakirjan aiheena oli Lappi, ja sitä ovat seuranneet mm. nimiperinne, juhlaperinne, Karjala, talonpoikaisrunoilijat, pelit ja leikit, ulkosuomalaiset, kansanparannus, metsä, suomalaisuus, pyhän käsite perinteessä sekä Lönnrot ja Kalevala.

etusivu

 
tietoja sivustosta
Arkkivoltti - verkkototeutus