"Tuikahti tulikipuna, putosi punakeränen." Kalevalan kulttuurihistoria

Kalevala taiteessa – Kirjallisuudessa

Nykyproosaa ja -fantasiaa

Ote Aki Alangon tietolaatikosta Kalevalaa 2000-luvulla.
Kalevalan kulttuurihistoria, SKS 2008.

Kuvalähde: SKS kirjasto
Mikko Karpin Väinämöisen vyö, Johanna Sinisalon Sankarit ja
Petteri Paksuniemen Maailman napa.

Jari Tammen Kalevan solki (2002) on Kalevalasta kehitelty fantasiaromaani, jossa seikkaillaan 800-lukulaisessa rauta-ajassa. Tekijä on inhimillistänyt ja monipuolistanut sankarien piirteitä sekä laventanut ja yhdistänyt eri aineksia keskenään. Kaikkia keskeisiä tapahtumia ja hahmoja ei tuoda kuitenkaan esiin, Kullervo esimerkiksi mainitaan vain ohimennen.

Finlandia-palkittu kirjailija Johanna Sinisalo on tehnyt vielä rajumman tempun sijoittamalla Kalevalan tapahtumat ja hahmot nykyaikaan romaanissaan Sankarit (2003). Siinä kaikki keskeiset hahmot ja tapahtumat saavat modernin vastineensa, kuten Väinämöinen, joka on Rex-niminen rocktähti. Kirjailija on kehitellyt loistavasti erilaisia kerronnan tasoja ja luonut uskottavan kokonaisuuden. Samalla romaani on kutkuttavaa satiiria pintajulkisuuden ja seksismin hallitsemasta ajastamme.

Kalevalan jälkeen (2004) on Mikke Jalosen piirtämä ja kirjoittama naivistinen fantasiaseikkailu siitä, mitä Väinämöiselle tapahtui Kalevalasta lähdön jälkeen. Lopussa tulee yllätys: kaikki tapahtunut onkin teho-osastolla maanneen Väinämöisen unta, josta hän päättää kirjoittaa kirjan nimeltä Kalevala. Samana vuonna ilmestyi myös Petteri Hakkaraisen Väinämöinen, vanhana syntynyt -romaani. Teoksessa kerrotaan Kalevalan tapahtumat alusta loppuun nasevan ironisella proosatyylillä. Kerronnassa on viittauksia meidänkin aikaamme ja Kalevalan sankarit ja tapahtumat esitetään nykyihmiselle sopivassa, rempseässä muodossa.

Mikko Karpin esikoisdekkari Väinämöisen vyö (2007) yhdistää rikosromaanin ja fantasian toisiinsa. Päähenkilö Juha Hannukainen ja hänen kumppaninsa joutuvat surmatyötä selvittäessään hurjalle matkalle Kalevalaan ja Tuonelan virralle. Teos tavoittelee jo muodoltaan liki 700-sivuisena Kalevalan eeppisyyttä.


Kalevalaisia teemoja kiinnostavalla tavalla ovat hyödyntäneet myös esimerkiksi seuraavat proosan eri lajeihin tai niiden välille asettuvat suomalaiset teokset:

Harry Kivijärvi: Ruukku. 1999.
Marja Luukkonen: Kivi, joka tahtoi takaisin järveen. Tammi 2002.
Gunnar K. A Njålsson: Siaren. Sahlgrens Förlag Ab 1999.
Sari Peltoniemi: Hirvi. Tammi 2001.
Juha Ruusuvuori: Lemminkäisen laulu. WSOY 1999.

sivun alkuun

"Tuikahti tulikipuna, putosi punakeränen." Kalevalan kulttuurihistoria